Somesta on kadonnut rentous ja suunnittelemattomuus

Mitä some oli ennen ja mitä se on nyt? Tehdäänkö somea rennolla otteella vai otetaanko paineita? Ja mitä ovat somebuustiringit?

Ensin oli Facebook, jossa päiviteltiin mitä ihmeellisempiä päivityksiä, kuten ”hohhoijaa, mitähän sitä tekisi?” tai ”liibalaaba”. Monesti päivitykset olivat ihan tavalliseen arkeen liittyviä, kuten ”Oon tänää pessy pyykkii, imuroinu, tehny ruoan, laittan takkaa tulet ja nyt voin vaan olla, ihanaa”.

Ei sitä niin tarkkaan mietitty, että MITÄ voi julkaista. Jaettiin tavallista arkea, erilaisia sattumuksia ja tapahtumia. Monien ihmisten känniavautumiset olivat kyllä hyviä, mutta joskus hiton rasittaviakin 😀 Tai sitten facessa puitiin parisuhteen riitoja muiden nähden.

Tuli Instagram. Ihana mahdollisuus jakaa vain kuvia, niitä kännykällä otettua räpsyjä ja julkaisuihin liitettiin hästägejä. Oli monta filtteriä, joilla omia kuvia pystyi muokkaamaan, saamaan näyttämään ne hieman paremmilta, kun puhelimien kamerat eivät olleet mitään huippuluokkaa.

Instagram antoi mahdollisuuden seurata julkisuuden henkilöidenkin elämää sitä mukaan, kun heidän julkisia tilejä instaan tuli. Instassa otettiin muutenkin helpommin seurantaan sellaisia itselleen puolituttuja ihmisiä.

Someen tuli yritykset ja mainonta. Yrityksissä huomattiin, miten potentiaalinen markkinarako some on. Ihmiset käyttävät siellä paljon aikaansa, jakavat itseään kiinnostavia julkaisuita eteenpäin, suosittelevat kaverilleenkin. Erilaiset ”T&J” – eli ”Tykkää ja jaa” -arvonnat alkoivat lisääntyä facessa. Hyvässä ja pahassa levisi tieto eri yritysten tuotteista tai palveluista.

(tähän kirjoittajan huom: nykyäänhän Facebookin säännöt kieltävät, ettei arvonnan säännöissä saa vaatia julkaisun jakamista tai kavereiden tägäämistä. Täältä voi lukea lisää: Facebookin ja Instagramin arvontasäännöt 2019 . Kannattaa tämä somevaikuttajienkin huomioida arvontajulkaisuja tehdessä.)

Some ja somevaikuttajat

Tavallisetkin ihmiset, ensin bloggaajat ja sitten muutkin huomasivat, miten potentiaalinen vaikutusmahdollisuus somessa on ja miten helppo sitä kautta on jakaa omia mielipiteitään. Some mahdollisti tavallisillekin ihmisille vaikuttaa muihin ihmisiin.

Ihan tavallinenkin pulliainen saattaa saada oikeilla keinoilla haalittua ison joukon seuraajia ja hänen juttujaan voidaan lukea kuin raamattua. Tottakai ihmisen, tämän persoonan täytyy olla tarpeeksi mielenkiintoinen tai erikoinen, jotta ihmiset alkavat seuraamaan.

Kun on saanut tarpeeksi niin sanotusti ”vaikutusvaltaa”, tämä voi mahdollistaa hienoja tapaamisia, tapahtumia ja tietynlaisessa valokeilassa olemista. Uusia ystävyyksiä, verkostoitumista, tavaraa ja jopa ihan rahaa.

Seuraajat tottuvat siihen, että vaikuttaja jakaa elämästään lähes kaiken. Vaikuttaja pyytelee seuraajiltaan anteeksi, jos on muutaman päivän ollut hiljaisempi somessa. Eihän se näin pitäisi olla, jokainen jakaa julkaisuja just silloin kun hyvältä tuntuu, eikä sitä pidä anteeksi pyydellä. Tämä koskee varsinkin heitä, jotka eivät tee somea työkseen eikä kukaan maksa heille palkkaa siitä, että pitäisi olla koko ajan näkyvillä.

Vaikuttaja on mukamas vapaata riistaa arvostelulle ja ihan suoranaiselle kiusaamiselle (”Mitäs jakaa itestään avoimesti asioita? Naurettava pelle. Itepähän tähän on lähten”). Tämä on mun mielestä väärin. Ei se julkisuudessa oleminen oikeuta arvostelulle ja kiusaamiselle. Niin rumia kommentteja saavat ihmiset kuulla ja lukea. Joskus sitä miettii, voiko ihmiset enää tyhmempiä olla…

Somejulkaisuiden muuttuminen suunnitelluimmiksi, jopa tavallisilla ihmisillä

Kun somevaikuttaminen ja somevaikuttajat ovat lisääntyneet, on tämän myötä niin sanottu somen tekeminen eli julkaisuiden tyyli muuttunut. Enää ei jaetakaan niin vapaalla mielellä julkaisuja. Tietyssä mielessä tämä on hyvä (ei känniavautumisia eikä parisuhderiitoja), mutta tietyllä tapaa itse kaipaan esimerkiksi Facebookin puolelle sitä höpöhöpö-keskustelua. Vuorovaikutusta omien kavereiden kanssa, rennompaa keskustelua.

Nykyään kaikesta vedetään lähes aina herneet nenään tai esitetään niin kärkkäitä mielipiteitä, että sellainen rentous julkaisuista ja kommentoinnista on hävinnyt. Sitä miettii muutaman kerran ennen ”Julkaise”-napin painamista, että viittiikö sitä nyt tätäkään kukkasen kuvaa julkaista vai tuleeko joku aukomaan päätään. Näin kärjistetysti sanoen.

Instagramissa katsotaan, että oma feedi on niin sanotusti samaa värimaailmaa. Tällä hetkellä se värimaailma on ruskean eri sävyjä. Kuvia otetaan entisten kännyräpsyjen sijaan ihan jopa järjestelmäkameroilla ja ladataan tämän jälkeen Instagramiin.

Tietty rentous hävinnyt instassakin, ei enää julkaista ihan mitä tahansa, jos se ei sovi feediin. Kännykälläkin otetuista kuvista saattaa olla erikseen maininta ”tämä nyt oli vaan kännykällä otettu, kun järkkäri ei ollut mukana”. Äääh. Instahan oli nimenomaan niitä kännyräpsyjä ja niiden julkaisuja varten tarkoitettu somekanava.

Ymmärrän nämä suunnitellut julkaisut heillä, jotka tekevät somea työkseen. Heiltä, joille tästä työstä maksetaan palkkaa ja heiltä vaaditaan tiettyä tasoa.

Erilaiset somebuustiringit

Nykyään on yleistynyt erilaiset niin sanotut somebuustiringit. Kerätään joukko ihmisiä, jotka käyvät tarkoituksenmukaisesti buustaamassa esimerkiksi muiden rinkiläisten instajulkaisuja. Tykkäys ja mieluiten jätetään joku kommenttikin. Nämähän tekevät nannaa somen algoritmeille, joita muutetaan jatkuvasti eikä niiden perässä meinaa pysyä.

Buustiringeissä on omat puolensa. Tätä kautta ihmiset verkostoituvat, saavat mahdollisesti ihan uusia ystäviäkin sekä samalla sitä kaivattua, osittain vaikeasti saatavilla olevaa näkyvyyttä omille tileilleen.

Sitä painaessaan ”Julkaise”-nappia tietää, että aina on joku, joka tulee instassa kommentoimaan uusinta julkaisua tyyliin per heti (tästähän ne algoritmit tykkäävät) eikä tämä toimintatapa väärin ole.

Buustiringit ovat myös todella sitovia. Sitä on sitouduttava siihen, että oikeasti buustaa myös niitä muita eikä odota vain pelkkää hyötyä itselleen.

Itse en ole näihin ”järjestäytyneisiin buustirinkeihin” lähtenyt mukaan, koska olen monessa asiassa se vastarannan kiiski 😀 Mie buustaankin omalla tyylilläni. Instassa tykkään lähes jokaisesta vastaantulevasta julkaisusta, mitä siinä yhdellä selailukerralla aina tulee vastaan. 

Kommentoin, jos koen aiheelliseksi kommentoida. En ala väen väkisin keksimään kommenttia, jos se ei tule niin sanotusti suoraan sydämestä. Omat seurattavani ovat sellaisia, joiden tilit oikeasti kiinnostavat. En siis seuraa muodon vuoksi, vaan siksi, että niissä on sitä jotain. Mulla on seurattavia maltillisesti.

Tämän takia en näe enkä koe somebuustirinkejä omakseni, varsinkaan sellaisia, joissa on tilejä, jotka eivät iske omaan intressiin. Oman näkyvyyteni parantamiseksi mun pitäisi ottaa seurantaan tilejä, jotka eivät välttämättä kiinnosta yhtään ja silti mun pitäisi olla siellä tykkäämässä sekä kommentoimassa, miten onkin kiva kuva tai hyviä ajatuksia. Ehkä pikkasen väsyttävää sellainen?

Mutta, mulla on oma tyylini. Nostan esiin niitä tilejä ja ihmisiä, joiden tilejä haluan oikeasti suositella.  Eikä niin, että se olisi joku mun velvollisuus niin tehdä, koska olen mukana jossain ringissä.

Miten itse teen omaa someani tällä hetkellä?

Oma henkilökohtainen instani on hiljentynyt aika paljon. Se on ollut kanava jakaa lähinnä pojistamme kuvia, mutta nyt huomaan tämänkin vähentyneen. Tosin, en enää ihan niin paljon heitä kuvaakaan. Yritän silloin tällöin muistaa ottaa edes jotain kuvia 😀

Blogin insta on aktiivinen joka päivä. Stoorit päivittyvät päivittäin ja julkaisujakin on muutama viikossa. Teen blogin instaa omalla tyylilläni. Feedi ei todellakaan noudata jotain tiettyä värimaailmaa, vaan siellä on välillä värikkäämpää ja välillä ei niin värikästä, eri värejä sekaisin. Julkaisuja ja tekstejä tulee sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Lähes jokainen julkaisuni saa kommentteja sekä tykkäyksiä ja sitä arvostan todella paljon.

Henkilökohtainen face päivittyy joskus kerran viikossa, joskus useamman kerran viikossa. Myös blogin face on liian hiljainen 😀 Ehkäpä se insta vaan on jotenkin se helpoin itselleni ja insta on kovassa nosteessa. Siellä on helppo olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja varsinkin stooreista tykkään, koska siinä voi nopeasti reagoida tai laittaa viestiä, noin niin kuin kahden kesken 🙂

Omassa somessa kuitenkin korostuu se tietty rentous nykyään 🙂 Koska teen omalla tyylilläni, kuulumatta mihinkään tai olematta tilivelvollinen kenellekään, voin julkaista, kommentoida ja seurata just niin kuin haluan 🙂 Mun tilin ei tarvitse olla samanlainen kuin muiden tilien, koska eihän he ihmisinäkään ole samanlaisia kuin minä.

Somea omalla tyylillä, omilla periaatteilla

Arvostan tilejä ja ihmisiä niiden takana, jotka tekevät somea omalla tyylillään. Nautin seurata ihmisiä, joiden feedi ei muistuta kymmentä muuta samantyylistä ja joiden tilit eivät täyty kaupallisista yhteistöistä tai ”tuote saatu” -lisäyksistä julkaisu toisensa jälkeen.

Tottakai minäkin tykkään kauniista kuvista. Varsinkin erilaiset maisemakuvat tai kuvat, joissa on tiettyä pehmeää, jopa haikeaakin tunnelmaa, saavat sydämeni lepattamaan. Rakastan lukea pidempiä instajulkaisuja, joissa pohditaan erilaisia asioita ja tuodaan mielipidettä esiin. Nämä saavat omat ajatusnystyrätkin pyörimään ja pohtimaan elämän monimuotoisuutta.

Mielipiteeni buustiringeistä on joidenkin mielestä ”itsensä jalustalle nostamista” ja ”kokemista paremmaksi ihmiseksi kuin muut”, mutta en todellakaan ajattele asiaa niin. Päinvastoin 😀 Tunnen itseni monesti ihan outolinnuksi, kun tahtotila tekemiseen on kova, mutta kyseenalaistan tapoja tehdä. Että miksen vain mene valtavirran mukana.

Lisäksi mulla on nämä omat periaatteeni oman someni suhteen, mutta mulla on myös mielipide siitä, miksi en koe buustirinkejä omaksi jutukseni. Enkä sano, etteikö buustirinkejä saisi olla. Hyvä heille, jotka kokevat saavansa niistä paljonkin. Autetaan toisiaan ja annetaan samalle algoritmeille nenille.

Se, minkä tuomitsen, on ostetut seuraajat (tästä kliks vanhan blogini tekstiin aiheesta). Tämä saa näkemään punaista, koska se vain sotii omia arvojani vastaan. Koen ostetut seuraajat vilpiksi ja epätoivoiseksi keinoksi saada itselleen lisää seuraajia sekä vilpillisellä keinolla haalia yhteistöitä.

Tärkeintä on jo seuraajiakin kohtaan, että somevaikuttaja tekee hommaa sydämellään, rehdisti ja kunnioittaa seuraajiaan. Hyvä somevaikuttaja vastaa seuraajiensa kommentteihin julkaisuissa ja reagointeihin esimerkiksi instan stooreissa.

Itse tiedostan, että jos tekisin enemmän, suunnittelisin julkaisuja pitkäjänteisimmin, markkinoisin itseäni, pitäisin instassa tietyn ”värimaailman” ja sävyn, olisin buustiringeissä ym., olisi mulla ehkä enemmän seuraajia. Tai sitten ei 😀

Persoonana en kuitenkaan koe olevani sellainen, jolla olisi paukkuja enempään. Siksi onkin kiva, kun tätä hommaa voi tällä hetkellä tehdä rennolla otteella, ilman paineita olla parempi ja enemmän kuin oikeasti on 🙂 Ilman, että tarvitsee pyydellä anteeksi, jos on somessa pari päivää hiljaisempaa tai ettei se instan feedi nyt mätsää väreiltään.

Tämän tekstin tarkoitus oli herätellä miettimään, että miten paljon stressiä, itsensä vertailemista muihin ja energiaa kannattaa tuhlata ihan tavalliseen sometiliin.

Rakkaudella Henna

3

8 Replies to “Somesta on kadonnut rentous ja suunnittelemattomuus”

  1. Todella hyvä ja tärkeäkin aihe. Olen samaa mieltä kanssasi, mitä tulee somem periaatteisiin.

    1. Kiitos Iita kommentistasi ❤ Hienoa, että tämä aihe koskettaa ja koetaan tärkeäksi 😊

  2. Tpdella hyvä teksti ja oli kuin omia ajatuksia.! 🙂
    Itse ainakin insta tililläni haluankin juuri jakaa suunnittelematta niitä arjen pieniä hetkiä ym. Ja on kyllä itseni näköinen sekametelisoppa sen myötä.

    1. Kiitos Nicola kommentistasi ja ajatuksistasi ❤ Niin sanotut sekametelisoppatilit ovatkin ihania just siks, kun niissä näkyy se, mitä elämä yleensäkin on: ei välttämättä niin suunniteltua ja viimisen päälle 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *