Tullaan tutuiksi – pieni esittely itsestäni

Näin uuden blogin ja tietynlaisen uuden alun kynnyksellä on hyvä tehdä pieni esittely itsestään. Osalle teistä olenkin jo hyvin tuttu, mutta tässä referaatti asioista, jotka minuun liittyvät.

Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Yritän löytää mahdollisimman monista asioista myös ne hyvät puolet, tai ainakin uskoa parempaan. Uskon naiivisti, että lähes kaikella on tarkoituksensa ja tietyt asiat tapahtuvat niin kuin niiden kuuluu tapahtua.

Välillä elämässä ja sen heittämissä haasteissa ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta jonkun ajan kuluttua sitä havahtuu, että joidenkin asioiden piti mennä juuri niin. Tosin kaikkea tapahtunutta ei tälläkään ajattelutyylillä pysty selittämään, itselleen tai muille.

Minulla on omanlaiseni huumorintaju. Ihan aina en kaikkea läppää ymmärrä, mutta toisinaan revin rivien välistä vaikka mitä huumoria. Hymy on loppujen lopuksi aika herkässä, naurukin raikaa oikeassa porukassa. Välillä itkettää, mutta itkun jälkeen pyyhitään kyyneleet ja taas hymyilyttää.

Olen erittäin kiinnostunut ihmisten mielen liikkeistä ja joskus jopa ylianalysoin, että miksi tuo teki noin tai tuo sanoi näin. Mitä siellä on taustalla? Ajattelen liikaa ja siitä syystä unohtelen oleellisempia asioita. Joskus toivoisin, että saisin aivoni off-asentoon ja painelisin eteenpäin laput silmillä. Olisi helpompi, kun päässä ei pyörisi niin paljon kaikkea enkä havainnoisi niin paljon asioita ja tunteita ympäriltäni.

Perheemme lapset

Meillä on kaksi, joulukuussa 2012 ja 2015 syntynyttä poikaa eli hästäg #joulukuunpojat. Pojat ovat kuin yö ja päivä, mutta silti niin samankaltaiset, veljekset kuin ilvekset. Esikoinen on harkitsevaisempi ja herkempi, mutta todella kova puhumaan tutussa seurassa. Kohtelias, fiksu ja tiedonhaluinen!

Esikoinen on nyt ensimmäisellä luokalla ja hänessä alkaa olemaan sellainen iso (pieni) poika. Kuopus on leppoisa, voimakastahtoinen ja erittäin kova hymyilemään. Hänelläkin on ilmennyt viime kuukausien aikana myös sitä, että vieraammassa porukassa vetäytyy itseensä. Tätä myös edelleen päiväkodissa, kun on totutellut uuteen, isompien ryhmään. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin kavereita löytymään.

Vauhtia ja naurua riittää, kun näiden poikien kanssa viettää aikaa, mutta myös hermojen kiristelyä ja epätoivoisia hetkiä. Vauhti on vain kiihtynyt viimeisen vuoden aikana ja oman lisänsä tuo poikien erilaiset uhmat ja kehitysvaiheet.

Joulukuun pojat eivät esiinny nimillään eikä kasvoillaan blogissa tai sen somekanavissa. Tämä päätös on ollut aika selvä ihan alusta lähtien. Pidempiaikaiset lukijat jo Pölyä Pinnoilla -blogin ajoilta ovat siihen tottuneet, että pojistamme näkyy tyyliin selkä tai pelkät kädet.

Perheen vanhemmat

Olemme miehen kanssa molemmat vuonna 1986 syntyneitä eli kolmenkympin kriisissä hyvin pitkälti eletään. Nyt alkaa olla se aika, jolloin joudun välillä ihan miettimään, että olenko esimerkiksi 33 vai 34 vuotta jo. Onneksi esikoisemme muistaa meidän vanhempienkin iät 😀

Mieheni on rakennusalan yrittäjä pikkuveljensä kanssa ja heillä on hommia riittänyt ihan mukavasti. Mie teen työkseni palveluhallintoassistentin hommia (työnkuvani on todella laaja). Olemme mieheni kanssa menneet yksiin kesällä 2004 ja maistraatissa pyörähdimme syksyllä 2012, kun esikoista odotimme.

Asumme omakotitalossa lähellä palveluita. Muun muassa kauppa, neuvola, päiväkoti ja koulu ovat ihan kävelymatkan päässä. Olemme taloomme muuttaneet kymmenen vuotta sitten. Paljon on remontoitu ja laitettu kuntoon, mutta mikään sisustaja mie en ole 😉

Kiinnostuksen kohteeni ja harrastukseni

Tykkään perheestäni, ystävieni ja läheisteni seurasta, liikunnasta, hyvästä ruoasta ja kirjoittamisesta. Enimmäkseen pidän ihan tästä perusarjesta ja niistä pienistä asioista, jotka tuovat elämääni iloa.

Harrastuksiini voisin lukea liikunnan harrastamisen jossain muodossa sekä blogin kirjoittamisen ja somessa hengailun 😀 Musiikki on joskus ollut tärkeä osa elämääni ja sitä harrastusta pitäisi herätellä uudestaan, kuten myös kirjojen lukemista. Olen muutamia opuksia saanutkin luettua.

Asiat, joita en voi sietää

En voi sietää toisten ihmisten jatkuvaa arvostelua, nälvimistä, tuomitsemista ja tunteiden vähättelyä. En siedä ilkeyttä ja puhdasta, tarkoituksenmukaista vittuilua. En oikein siedä itseltäni virheitä ja tämähän on joskus melko rasittavaa. Tänä vuonna olen yrittänyt opetella niin sanottua iloista mokaamista. Että osaisin vähän enemmän nauraa itselleni enkä antaisi kaikkien mokien ja virheiden myllätä päässäni päiväkausia.

Siedän huonosti jatkuvia keskeytyksiä, jotka väkisinkin kuuluvat lapsiperheen arkeen. Erittäin huonosti siedän väsymystä. Meillä on viimeiset neljä vuotta olleet enimmäkseen rikkinäisiä yöunia. Sekä kuopus että esikoinen kömpivät väliimme nukkumaan. Joko molemmat tai vain toinen. Nyt viimeisen kuukauden aikana on ollut muutosta parempaan yöuniemme suhteen ja meillä on ollut jopa ihan kokonaisiakin öitä, useampia putkeen.

Blogi

Ensimmäinen blogini, jo aiemmin mainittu Pölyä Pinnoilla syntyi lokakuussa 2016. Jännä, miten juuri se viikonloppu on jäänyt niin mieleeni. Ne fiilikset ja se tietty jännitys ja vatsanpohjan kutkutus, kun julkaisin ensimmäisen postauksen. Hieman samaa kutkutusta ja innostusta on havaittavissa tälläkin hetkellä, kun laitoin pystyyn tämän uuden blogini.

Bloggaaminen kun kuitenkin on asia, jossa kehitytään ja kasvetaan. Jos haluaa, sitä oppii jatkuvasti uusia asioita ja tapoja tehdä. Siksikin tämä uusi blogi, uusi alku.

Paljon olen kirjoitellut ja tulen kirjoittelemaan yleisesti omista ajatuksistani, tunteistani ja hyvinvoinnista. Mielipiteitä on ja pitääkin olla, mutta mikään ei ole kiveen hakattu. Mielipiteet voivat muuttua, myös minun.

Mitään hirmu hauskoja tekstejä en osaa luoda, vaikka se olisikin tosi hienoa ja kivaa, mutta tällä omalla tyylillä mennään. Arvostan niitä muutamaa vakilukijaani, jotka teksti toisensa jälkeen lukevat ja reagoivat. Kiitos heille siitä. <3

Kaikista hienointa on joskus saada kommenttia, miten lukija on postauksestani tajunnut asioita oman elämänsä kannalta tai postaus on toiminut vertaistukena tai tietynlaisena herätyksenä.

Bloggaaminen antaa paljon.

Tällainen on tämän blogin kirjoittaja. Tälläinen on Henna Helena, toivottavasti kuljet tätä matkaa kanssani 🙂

 

Rakkaudella  Henna

3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *